Sävelkorvatesti

Kuuletko, kumpi sävel on korkeampi? Selvitä pienin kuulemasi sävelkorkeusero, taputa rytmi takaisin ja kokeile sitten nimetä säveliä. Noin 4 minuuttia, ilmainen eikä rekisteröitymistä tarvita.

Helibrain-tiimin kirjoittamaTarkistanut Robert(Englanti), biofysiikan tohtorikoulutettavaJulkaistu Viimeksi tarkistettu

Tuloksen tulkitseminen

  • Pienin kuulemasi sävelaskel: sentteinä. Puolisävelaskel eli kahden vierekkäisen pianonkoskettimen väli on 100 senttiä. Tämä on askel, jonka erotit noin 7 kertaa 10:stä. Mitä pienempi luku, sitä tarkempi kuulo.
  • Oikein toistetut rytmit: kuinka monta rytmiä kaikkiaan 5 taputit riittävän tarkasti takaisin. Tempon nopeudella ei ole väliä: naputuksesi venytetään rytmin mittaisiksi ennen vertailua.
  • Rytmin ajoitusvirhe: kuinka paljon naputustesi välit keskimäärin poikkesivat rytmin väleistä prosentteina.
  • Nimetyt sävelet (valinnainen osio): kuinka monta yksittäistä säveltä nimesit täsmälleen. Yhden puolisävelaskeleen virheestä saa prosenttitulokseen osittaiset pisteet tutkijoiden käyttämällä tavalla [1].

Millainen kuulo on tavallinen?

Puolisävelaskel on 100 senttiä. Laboratoriotutkimuksissa tavalliset ei-muusikot kuulevat noin 12–35 sentin sävelkorkeuseroja, ja koulutetut muusikot jopa noin 2–17 sentin eroja [2][3][4]. Harjoittelusta on paljon hyötyä: ei-muusikot saavuttivat muusikoiden tason 4–8 tunnin harjoittelun jälkeen [2]. Todellinen sävelkuurous (synnynnäinen amusia) on harvinaista: sitä on noin 1,5 %:lla aikuisista [5].

Tietoa lyhyesti

  • Sävelkuurous on harvinaista: noin 1.5%:lla aikuisista on synnynnäinen amusia, elinikäinen vaikeus havaita sävelkorkeuksia. Näin todettiin verkkotutkimuksessa, jossa analysoitiin noin 16,600 aikuista [5]. Moni muu sanoo, ettei osaa laulaa.
  • Harjoittelu tarkentaa sävelkorkeuden havaitsemista: klassisilla muusikoilla sävelkorkeuden erottelukynnys oli aluksi yli 6 kertaa tarkempi kuin muilla. Muut kuroivat eroa umpeen 4–8 tunnin harjoittelulla [2].
  • Absoluuttinen sävelkorva riippuu varhaisesta harjoittelusta ja kielestä: musiikkiopiskelijoista, jotka aloittivat tunnit 4–5-vuotiaina, noin 60%:lla oli absoluuttinen sävelkorva Pekingissä ja 14%:lla yhdysvaltalaisessa konservatoriossa [6].
  • ”1 henkilö 10,000:sta” on heikko arvio: usein mainittu absoluuttisen sävelkorvan yleisyys perustuu vuoden 1955 arvioon, joka tehtiin yhden tutkijan tapaamien muusikoiden perusteella, ei satunnaisotoksesta [7].
  • Kaikki naputtavat etuajassa: tahtiin naputtaessaan useimmat naputtavat muutamia kymmeniä millisekunteja ennen tahtia [8].

Näin sävelkorvatesti toimii

  1. Äänitason tarkistus. Kuulet neljä nousevaa säveltä, joiden avulla voit säätää äänenvoimakkuuden sopivaksi. Kova ääni ei paranna tulosta.
  2. Korkeampi vai matalampi? Kuulet kaksi peräkkäistä säveltä. Oliko toinen korkeampi vai matalampi? Ensimmäisen sävelen korkeus vaihtuu joka kerralla välillä 330–660 Hz, joten et voi opetella kiinteää säveltä. Aluksi sävelaskel on 100 senttiä. Kahden peräkkäisen oikean vastauksen jälkeen se pienenee; väärän vastauksen jälkeen se suurenee. Tämä ”2 alas, 1 ylös” -sääntö asettaa tason, jolla vastaat oikein noin 71 % ajasta [9]. Testi päättyy 10 suunnanmuutoksen jälkeen, ja tulos on viimeisten 6 suunnanmuutoksen keskiarvo.
  3. Rytmi. Lyhyt napsautusrytmi soi 2 kertaa; naputa se sitten takaisin. Rytmejä on 5.
  4. Absoluuttisen sävelkorvan testi (valinnainen). 12 yksittäistä säveltä ilman vertailusäveltä tai palautetta. Nimeä jokainen koskettimistolla.

Kaikki äänet tuotetaan selaimessasi; tallenteita ei käytetä.

Absoluuttisen sävelkorvan testi

Absoluuttinen sävelkorva tarkoittaa kykyä nimetä sävel kuulematta ensin vertailusäveltä. Eräässä laajassa verkkotutkimuksessa tämän taidon omaavat saivat selvästi muita paremmat pisteet; tulokset jakautuivat kahteen erilliseen ryhmään, joiden välissä oli vain vähän ihmisiä [1]. Yleisyys riippuu siitä, keneltä kysytään: tiukan testin läpäisi noin 30 % japanilaisista musiikkiopiskelijoista ja 7 % puolalaisista musiikkiopiskelijoista [7]. Varhainen soittotuntien aloitus ja sävelkieli tekevät siitä todennäköisemmän [6]. Useimmilla ihmisillä, myös useimmilla taitavilla muusikoilla, on sen sijaan relatiivinen sävelkorva: he kuulevat sävelten väliset erot, eivät säveliä itsessään.

Mikä vaikuttaa tulokseen?

  • Musiikkiharjoittelu. Vuosien soitto- tai lauluharjoittelu helpottaa sävelkorkeuserojen kuulemista [2][3].
  • Juuri tämän tehtävän harjoittelu. Tunnistuskynnys laskee ensimmäisten yritysten aikana, jopa saman harjoituskerran sisällä [2]. Vertaa seuraavaa yritystäsi tähän.
  • Kuulokkeet ja huone. Kuulokkeet ja hiljainen huone auttavat. Puhelimen pienistä kaiuttimista matalia ääniä voi olla vaikea kuulla.
  • Keskittyminen ja väsymys. Keskittymisen herpaantuminen yhdellä kierroksella saa sävelaskeleen jälleen suurenemaan.
  • Rytmitottumukset. Naputtaessaan ihmiset pyrkivät usein yksinkertaistamaan rytmejä, esimerkiksi tekemään pitkistä nuoteista kaksi kertaa lyhyiden mittaisia [10]. Pieni ”virhe” on kaikille tavallista.

Mitä tästä testistä voi päätellä?

Helibrainin sävelkorvatesti on tutkimustehtäviin perustuva hauska korvapeli. Se ei ole kuulotesti, amusia-diagnoosi eikä amusiaan käytettävä tutkimustestistö, kuten Montreal Battery of Evaluation of Amusia [11]. Selaimen ääni ja kaiuttimet eivät vastaa laboratorio-olosuhteita, joten suhtaudu lukuihin suuntaa antavina.

Jos olet huolissasi kuulostasi, esimerkiksi jos puhe kuulostaa vaimealta, ota yhteyttä lääkäriin tai kuulonhuollon ammattilaiseen.

Usein kysyttyä

Mistä tiedän, olenko sävelkuuro?

Jos pystyt erottamaan, kumpi kahdesta sävelestä on korkeampi, kun niiden väli on puolisävelaskel (100 senttiä), et todennäköisesti ole sävelkuuro: useimmat kuulevat paljon pienempiäkin eroja [2][4]. Todellinen sävelkuurous eli synnynnäinen amusia koskee noin 1,5 %:a aikuisista [5], ja se todetaan pidemmillä tutkimustesteillä. Helibrainin sävelkorvatesti antaa alustavan käsityksen, ei diagnoosia.

Kuinka moni on sävelkuuro?

Noin 1,5 %:lla aikuisista on synnynnäinen amusia. Arvio perustuu verkkotutkimukseen, jossa analysoitiin noin 16 600 iältään 18–65-vuotiasta aikuista [5]. Vuoden 1980 vanhemmassa tutkimuksessa osuudeksi arvioitiin 4 % eri testillä ja väljemmällä määritelmällä [12]. Paljon useampi pitää itseään sävelkuurona, koska ei osaa laulaa hyvin; laulaminen ja sävelkorkeuksien kuuleminen ovat eri taitoja.

Kuinka harvinainen absoluuttinen sävelkorva on?

Absoluuttinen sävelkorva on väestössä harvinainen, mutta sen harvinaisuutta ei ole mitattu tarkasti. Tunnettu arvio ”1 henkilö 10,000:sta” on vanha, ja sen taustalla on heikkoa aineistoa [7]. Musiikkiopiskelijoiden keskuudessa osuus vaihtelee muutamasta prosentista noin 30%:iin sen mukaan, kuinka varhain tunnit alkoivat ja mitä kieltä opiskelijat puhuvat [6][7].

Voiko absoluuttisen sävelkorvan oppia aikuisena?

Aikuisena voi oppia tunnistamaan joitakin säveliä ahkeralla harjoittelulla, mutta todellinen absoluuttinen sävelkorva liittyy vahvasti varhaislapsuuden soittotunteihin [6]. Useimmat muusikot käyttävät relatiivista sävelkorvaa eli kuulevat sävelten väliset erot. Se kehittyy hyvin harjoittelemalla missä iässä tahansa [2].

Millainen tulos sävelkorkeustestissä on hyvä?

Laboratoriotutkimuksissa ei-muusikot kuulevat tavallisesti noin 12–35 sentin eroja ja koulutetut muusikot noin 2–17 sentin eroja [2][3][4]. Alle 10 sentin tulos kertoo erittäin tarkasta sävelkorvasta. Yli 100 sentin tulos eli puolisävelaskelta suurempi ero on poikkeuksellinen; kannattaa kokeilla uudelleen hiljaisessa huoneessa kuulokkeilla.

Onko Helibrainin sävelkorvatesti todella ilmainen?

Kyllä. Testi ja koko tuloksesi ovat ilmaisia: et tarvitse rekisteröitymistä tai sähköpostiosoitetta, eikä testi maksa mitään. Helibrain saa tuloja sovelluksestaan, jossa on ilmainen ja maksullisia tilauksia. Testin tekemiseen ei tarvita sovellusta.

Aiheeseen liittyvät testit

Katso kaikki 43 ilmaista aivotestiä

Haluatko harjoitella tätä päivittäin? Helibrain-sovelluksessa (toistaiseksi englanniksi) on maksuton ja maksullisia tilauksia.

Yleisiä kysymyksiä

Lähteet

  1. Athos EA, Levinson B, Kistler A, et al. (2007). Dichotomy and perceptual distortions in absolute pitch ability. PNAS 104(37):14795–14800. doi.org/10.1073/pnas.0703868104
  2. Micheyl C, Delhommeau K, Perrot X, Oxenham AJ (2006). Influence of musical and psychoacoustical training on pitch discrimination. Hearing Research 219(1–2):36–47. doi.org/10.1016/j.heares.2006.05.004 (senttiarvot, kuten ne on esitetty lähteessä Deroche et al. 2017, doi.org/10.1121/1.5005496)
  3. Bianchi F, Santurette S, Wendt D, Dau T (2016). Pitch discrimination in musicians and non-musicians: effects of harmonic resolvability and processing effort. Journal of the Association for Research in Otolaryngology 17(1):69–79. doi.org/10.1007/s10162-015-0548-2
  4. Larrouy-Maestri P, Harrison PMC, Müllensiefen D (2019). The mistuning perception test: a new measurement instrument. Behavior Research Methods 51(2):663–675. doi.org/10.3758/s13428-019-01225-1
  5. Peretz I, Vuvan DT (2017). Prevalence of congenital amusia. European Journal of Human Genetics 25(5):625–630. doi.org/10.1038/ejhg.2017.15
  6. Deutsch D, Henthorn T, Marvin E, Xu H (2006). Absolute pitch among American and Chinese conservatory students: prevalence differences, and evidence for a speech-related critical period. Journal of the Acoustical Society of America 119(2):719–722. doi.org/10.1121/1.2151799
  7. Miyazaki K, Makomaska S, Rakowski A (2012). Prevalence of absolute pitch: a comparison between Japanese and Polish music students. Journal of the Acoustical Society of America 132(5):3484–3493. doi.org/10.1121/1.4756956
  8. Aschersleben G (2002). Temporal control of movements in sensorimotor synchronization. Brain and Cognition 48(1):66–79. doi.org/10.1006/brcg.2001.1304
  9. Levitt H (1971). Transformed up-down methods in psychoacoustics. Journal of the Acoustical Society of America 49(2B):467–477. doi.org/10.1121/1.1912375
  10. Jacoby N, McDermott JH (2017). Integer ratio priors on musical rhythm revealed cross-culturally by iterated reproduction. Current Biology 27(3):359–370. doi.org/10.1016/j.cub.2016.12.031
  11. Peretz I, Champod AS, Hyde K (2003). Varieties of musical disorders. The Montreal Battery of Evaluation of Amusia. Annals of the New York Academy of Sciences 999:58–75. doi.org/10.1196/annals.1284.006
  12. Kalmus H, Fry DB (1980). On tune deafness (dysmelodia): frequency, development, genetics and musical background. Annals of Human Genetics 43(4):369–382. doi.org/10.1111/j.1469-1809.1980.tb01571.x

Näin tämä sivu tehtiin: Helibrain-tiimi kirjoitti sen yllä lueteltujen tutkimusten pohjalta, ja Robert(Englanti) (biophysiikan tohtorikoulutettava) tarkisti sen 4. marraskuuta 2026. Päivitämme sivua, kun lähteet muuttuvat.